”Syöpä pysähtyi”, sanoi nainen tulkkini Aare Lukmanin välityksellä minulle Lasnamäellä. ”Etkö muista minua? Neljä vuotta sitten rukoilit puolestani Maardussa”. En jaksanut heti muistaa ja kysyin missä syöpä oli ollut. Hän vastasi ”kaikkialla” ja jatkoi että syövän leviäminen oli loppunut silloin. Aloin vähitellen itsekin hatarasti muistaa tilanteen. Rukoilemme lähes aina kokouksissa myös sairaiden puolesta ja toisinaan Herra antaa aivan kuin rohkaisuksi meidän  tietää mitä Hän on tehnyt ihmisten elämässä. Vain Jumala voi parantaa mutta meidän tehtävänämme on rukoilla apua tarvitsevien puolesta. Aivan samoin kuten meidän tehtävänämme on saarnata evankeliumia mutta vain Jumala voi pelastaa ihmisen.

Tälläkin kertaa Lasnamäen kokoukseen tuli satakunta ihmistä jotka saivat kuulla todistuksia Jeesuksen teoista, laulua ja evankeliumin saarnaa. Vähintään parikymmentä heistä nousi myös ylös ilmaisten halunsa tehdä uskonratkaisu ensimmäistä kertaa elämässään! 

”Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”  mutta ”Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” (Room 10:14, 17). On ilo ja etuoikeus saada saarnata evankeliumia, Jumalan pelastavan voiman sanomaa. Se on kallisarvoisin sanoma mitä maailmassa on ja se kuuluu kaikille. Evankeliumin ihmisille vieminen kuitenkin maksaa myös jotain. Se maksaa aikaamme ja vaivannäköämme. Etukäteisvalmisteluja, hengellistä valmistautumista, rahaa ja työtä. Mutta kaikki on sen arvoista jos ihmiset saavat kuulla ja vastaanottaa pelastuksen. Näin yhdessä koimme kun paluumatkalla kertasimme päivän tapahtumia syvästi kiitollisina Jumalalle siitä missä saamme olla mukana.

Matkalla - Juha , Merja ja Katja