Helmikuun evankeliointi- ja avustusmatkat Viroon ja Laviaan osuivat samalle viikonlopulle. Perjantaiaamuna lähti vankilaryhmä Vihtori, Kalle, Pavel, Eija ja Merja kohti Latviaa määränpäänään Daugavpils jossa seuraavana päivänä oli kahdessa vankilassa kokoukset. Kokouksissa oli jälleen runsaasti väkeä joista lähes kaikki olivat ensikertalaisia. Kokousten lopussa monet tulivat pyytämään esirukousta puolestaan. 

Samaan aikaan olimme myös Tallinnan Lasnamäellä pitämässä tilaisuutta Zannan, Igorin ja Andruksen kanssa. Toistasataa kuulijaa oli jälleen paikalla. Kokoussalin viereisessä tilassa oli myös jokin äänekäs rinnakkaistilaisuus menossa ja äänet kuuluivat puolin ja toisin ohuen väliseinän läpi. Tärkeintä oli kuitenkin että Hyvän Paimenen ääni kuului sydänten tasolla ja jälleen kymmenet kuulijat vastasivat kutsuun lähteä seuraamaan Herraa! Igor ja eräs neljä kuukautta uskossa ollut Georgialainen veli todistivat uskostaan ja Julia Berget kertoi Jumalan tekemistä parantumisihmeistä hänen ja hänen lapsensa elämässä. Jaoimme myös toistasataa ruokapussia tarvitseville.

Lauantai-illaksi ajoin itse Riikaan ja Igor ja Zanna palasivat Suomeen. Kaupunkiin tullessani tihkutti vettä ja näin edessänpäin hälytysajoneuvojen vilkkuja. Syy siihen selvisi saavuttuani risteysalueelle. Oli tapahtunut onnettomuus ja sen uhri makasi sinisen muovipussin sisään suljettuna keskellä paljasta katua. Pimeä, sateinen ja ruuhkainen lauantai-ilta vilkasliikenteisellä tiellä oli ollut jonkun viimeinen. Yhdessä hetkessä ja arvaamatta elämä tässä ajassa oli päättynyt. Jumalan antama lahja joka kuitenkin päättyy jokaisella meillä. Näitä ajattelin ja niihin ajatuksiin palasin myös seuraavan päivän saarnoissani vankiloissa. Illalla tapasin lyhyesti myös Riikan messiaanisen Sofar seurakunnan pastorin Leonid Vapnen jolle toimitin ruoka-apua hänen seurakuntalaisiansa varten. Myöhään illalla liityin Daugavpilsistä tulleeseen ”vankilaryhmään”.

Sunnuntain tilaisuuteen kaskusvankilassa tuli kolmekymmentäviisi henkeä joista vartijoita kuusi. Kaikki olivat ensikertalaisia meille. Lauloimme ja todistimme Herrasta. Saarnan jälkeen jossa käsittelin kuoleman väistämättömyyttä ja vain yhtä kuoleman voittajaa Jeesusta toistakymmentä vankia halusi tehdä uskonratkaisun! Rukoilimme heidän puolestaan ja jaoimme Pavelin elämänkertakirjasta jokaiselle sekä Eijan CD:tä. Vartijoiden esimies(nainen) toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi uudelleen.

Naistenvankilassa oli koolla 70 kuulijaa. Täällä Merja ja Pavel esittivät laulujen ja puheenvuorojen ohessa myös draaman joka sai hyvän suosion. Tilaisuus päättyi rukouspalveluun sairaita varten ja siihen saapui parikymmentä naista. Heistä toistakymmentä halusi myös luovuttaa elämänsä Jeesuksen hallintaan! 

Oli suuri ilo saada jälleen palvella näitä ihmisiä sillä mitä Herra on meille uskonut. Kiittäen esirukouksista ja lahjoituksista työtä varten!      Koko ryhmän puolesta, Juha